Yhteystiedot

Asianajotoimisto Kari Silvennoinen Ky
Korkeavuorenkatu 19 A
00130 Helsinki

Puh. 010 616 8920 (int + 358 10 616 8920)
fax 010 616 8929 (int + 358 10 616 8929)
gsm 0500 705 716 (int + 358 500 705 716)

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

EU 60 vuotta, paljon onnea!

Lauantai 25.3.2017 klo 9:04 - Kari Silvennoinen

Tänään juhlitaan Roomassa 60 vuotiasta Euroopan unioninia. Tuhannesti Onnea! EU on turvallinen, kilpailukykyinen ja vauras roolissaan tässä muuttuvassa maailmassa.eu_lippu.jpg

EU:n on otettava johtava rooli tulevaisuudessa, kun USA on ajautunut presidenttinsä myötä historiansa pahimpaan kriisiin. Samaan aikaan kun Venäjä jatkaa kansainvälisoikeudellisesti arvioituna rikollista toimintaansa Ukrainassa, Syyriassa ja muuallakin maailmassa.

EU, nouse ja nosta korkealle!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: EU, Onnea, 60 v.

Omistajaton omaisuus

Torstai 2.6.2016 klo 17:59 - Kari Silvennoinen

Paikalinen korkein oikeutemme on jälleen kesän kynnyksellä yllättänyt kannanotollaan eräässä hakemusasiassa, katso KKO:2016:30. Juttu koskee omistajattoman tilan omaisuutta. Päätöksestä puuttuu kokonaan syvempi analyysi omaisuuden omistajattomuudesta, ja motiivit tehdä tällainen päätös ovatkin varmasti muualla kuin halussa omistusoikeuskysymysten syvälliseen oikaisuun.
Korkein oikeushan perinteisesti yrittää olla astumatta mihinkään valtatyhjiöön tai lainsäätäjän varpaille. Jos joku tie on tarjolla ratkaisupakon välttämiseen, korkein oikeus mieluusti käyttää sen hyväkseen. Tässä edunvalvojan määräämistä koskevassa asiassa siis kuitenkin korkein oikeus otti hiukan huitaisten kantaa perintöomaisuuden omistajattomuuteen. Testamentin tekijöiden ei kuitenkaan tästä kannata riemastua. Perintöveroa koskeva oikeuskäytäntö tuskin lähtee tällä perusteella muuksi muovautumaan.
Jos tällaisesta kevyestä omistusoikeutta koskevasta ratkaisusta täytyy jotain johtopäätöksiä tehdä, ne liittyvät varmasti korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätösten ristiriitaisuuteen. Perintöveroasiathan ratkaisee viime kädessä korkein hallinto-oikeus. Korkeimmassa oikeudessa kahden tuomioistuinlinjan päätösten ristiriitaisuus lienee nähty sellaisena, että hallintotuomioistuimet lakkautetaan. Tämän päätöksen myötä näyttäytyy kuitenkin todellisena mahdollisuutena paikallisen korkeimman oikeuden liittäminen paikallaiseen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Eikä meillä muutenkaan ole varaa moniin korkeimpiin oikeuksiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Omaisuus, omistusoikeus, testamentti

Suomenlahti Suomelle

Tiistai 26.1.2016 klo 5:16 - Kari Silvennoinen

Suomenlahti Suomelle joukkorahoituskampanja
Toimistomme laatii selvityksen Suomenlahden omistuksesta. Valtiojohtomme ei ole kyennyt puolustamaan suomalaista Suomenlahtea ja suomalaista omistusta Euroopan Unionin ulkopuolisia tahoja vastaan. Me puolustamme näitä arvoja sinun tuellasi.
Auta meitä tutkimuksessamme,
-          kun kartoitamme Suomenlahden yksityisen valtauksen mahdollisuudet,
-          laadimme oikeudellisen arvioin niistä oikeustoimista, joihin suomalaisten on mahdollisuus ryhtyä,
-          ja kun tutkimme suomalaisten mahdollisuudet toimia omassa oikeusjärjestelmässään, koska valtiojohtomme katsoo saamattomana Suomenlahden liukumista vieraaseen määräysvaltaan.
Päämääränä on palauttaa Suomenlahden omistajille toimivalta omilla vesillään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomenlahti, esineoikeus, omistus

Korkein oikeus 2014:51

Torstai 24.7.2014 klo 8:17 - Kari Silvennoinen

Korkein oikeus on antanut jälleen tuomion ne bis in idem –kysymyksessä. Tällä kertaa koskien nuuskan salakuljetusta suhteessa veronkorotukseen. Vastaajat A ja B olivat tuoneet Suomeen suuria määriä nuuskaa, minkä johdosta heille vaadittiin rangaistusta salakuljetuksesta. A:lle ja B:lle oli määrätty samoihin nuuskaeriin liittyen veronkorotuksia, koska he olivat laiminlyöneet täyttää nuuskan kaupallisesta maahantuonnista seuraavan valmisteverotusta koskevan ilmoitusvelvollisuuden. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla veronkorotusten katsottiin koskevan samaa asiaa, josta salakuljetuksessa oli kyse. Veronkorotuspäätökset estivät siksi salakuljetusta koskevan syytteen tutkimisen. Ks. KKO:2014:51.kko_logo.png
Tämä dominoilmiö lähti käyntiin viime kesänä, jolloin korkein oikeus ratkaisussaan KKO 2013:59 muutti tulkintaansa tässä ne bis in idem -ongelmassa siten, että veropetossyytteen tutkimiselle on este jo sen jälkeen kun verotusmenettelyssä on veronkorotusta koskevaa päätösvaltaa käytetty, joko määräämällä veronkorotus tai jättämällä se määräämättä. Oli ollut pitkään jo selvää, että korkeimman oikeuden on tultava tähän johtopäätökseen ennemmin tai myöhemmin.
Tuntuu hienolta, että korkein oikeus on siirtynyt eurooppalaisia arvoja puoltavalle linjalle. Tällaisia ratkaisuja kysymyksestä tultaneen näkemään paljon jatkossakin, koska aina tämä kysymys näyttää nousevan esiin eri muodoissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: korkein oikeus, ne bis in idem

Kuka omistaa Lapin erämaat?

Tiistai 4.3.2014 klo 18:20 - Kari Silvennoinen

Asumattomien erämaiden on vanhastaan katsottu kuuluvan valtion omistukseen. Harvaan asutuilla seuduilla huomattavat määrät erämaita onkin jäänyt sen omistukseen. Maat ovat pääsääntöisesti Metsähallituksen hallinnoimia. Teoreettisesti valtion omistuss näillä alueilla pohjautuu kuningas Kustaa Vaasan käskykirjeeseen vuodelta 1542. Tämä käskykirje ei kuitenkaan voinut koskea Lappia, koska Lappi ei tuolloin (Pähkinäsaaren rauhan rajojen ollessa voimassa) kuulunut Ruotsi-Suomeen. Käskykirjeen ulottuminen osaan Pohjois-Karjalastakin on kyseenalainen. muonion_revontulet.jpg

Maakaaren 11 luvun 4 §:n mukaan lainhuudatusvelvollisuus ei koske valtion metsämaata. Lain perustelujen mukaan valtion metsämaan omistusoikeutta voidaan pitää muutoinkin selvänä, joten kirjaamista ei tarvita. Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä annetun asetuksen 2 luvun 13 §:n 1 momentin 7 –kohdan mukaan rekisteriin merkitään muistutustietona lainhuudatuksen ulkopuolelle jäävän kiinteistön omistaja ja kiinteistöä hallinnoiva viranomainen. Omistusoikeus on tietysti tältäkin osin mahdollista selvittää oikeusteitse.

Valtion metsämaa muodostaa kunnittain oman kiinteistönsä, joka merkitään kiinteistörekisteriin kiinteistörekisterilain 2 §:n perusteella. Näin ollen valtion luovuttaessa määräalan tällaisesta kiinteistöstä, luovutuksensaaja on velvollinen huudattamaan saantonsa. Huudattamiselle ei ole mitään estettäkään, kun tällainen maa on merkitty kiinteistörekisteriin.

Kiinteistörekisterilakia, erityisesti sen 2 §:ää säädettäessä vuonna 1985 lähtökohtana oli, että kiinteistörekisteriin merkitään samat kiinteistöt, jotka oli aiemmin merkitty kiinteistöinä maarekisteriin ja tonttikirjaan. Lain perusteluissa viitataan jakolain 282 ja 284 §:iin. Jakolain 284 §:n 1 momentin 2) kohta taas oli vuonna 1976 saanut sisällökseen: ”Kiinteistönä merkitään maarekisteriin valtion metsämaa sekä tällaiselle maalle perustetut yleiset ja erityiset suojelualueet”.

Jakolain 284 § alkuperäisenä (laki 14.12.1951/ 604) kuului: ”Tiloina otetaan maarekisterissä huomioon…4) niityt ja saaret, jotka eivät ole osia tilasta eivätkä valtion metsämaata”. Jakolakia edeltäneessä asetuksessa jakolaitoksesta (82/ 1916) ei ole vastaavaa säännöstä. Voidaan siis todeta, että lainsäädännössä on määräykset valtion metsämaan merkitsemisestä kiinteistörekisteriin. Sieltä kuitenkin puuttuu suora lain säännös metsämaan omistusoikeudesta.   

Lapin ja Pohjois-Karjalan erämaat tarjovat mahdollisuuden viedä asia oikeuskäsittelyyn. Tarvitaan vain rutkasti urheilumieltä ja kohtuullisen kokoinen sotakassa oikeustaistelua varten. Valtiolla ei ole saantoa erämaihin, joten erämaat odottavat ottajaansa.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lappi, erämaa, omistusoikeus

Kiinteistökirjaamisen harmonisointi Euroopassa

Maanantai 21.10.2013 klo 6:40 - Kari Silvennoinen

Tekniikan kehittyminen tekee kiinteistökirjaamisen harmonisoinnin Euroopassa mahdolliseksi huolimatta taustalla piilevistä erilaisista käsityksistä koskien esim. omistusoikeuden siirtymistä. Rekisterit lisäävät kaikkialla Euroopassa oikeusvarmuutta ja vähentävät yksityisen selonottovelvollisuuden tarvetta, joten tähän suuntaan menevä kehitys on luonnollinen jatkumo kansalliselle kehitykselle.

Kirjaamisen harmonisoimiseksi on ehdotettu eurolainhuudon (EuroTitle) käyttöönottoa. Ehdotuksen mukaan tällainen kirjaamismerkintä antaisi takeet siitä, että (euro)rekisteristä näkyisivät kaikki kiinteistöön kohdistuvat oikeudet, eikä muita kuin rekisteriin merkittyjä vastuita ole. Se takaisi myös, että rekisterimerkinnät ovat tietyssä etusijajärjestyksessä. Järjestelmä loisi eurooppalaisen kiinteistökirjajärjestelmän ja yhtenäisen kiinteistöön kohdistuvien oikeuksien rekisteröimisen. Sitä olisi mahdollista tarkastella online mistä tahansa muualta Euroopasta ja se toimisi perustana sähköiselle kiinteistön kaupalle.

Eurolainhuudon haltijan oikeudet kiinteistöön veisivät kirjaamiseen uudelle eurooppalaiselle tasolle. Kansalliset kirjaamisviranomaiset antaisivat tämän rekisterimerkinnän sitä pyytävälle kiinteistönomistajalle. Niinpä eurooppalaisen maan koko alueen ei tarvitsisi kuulua tällaiseen eurorekisteriin. Sellainen rekisterimerkintä olisi kuitenkin hyödyksi silloin, kun omistaja haluaa myydä maata jonkun muun EU:n maan kansalaiselle. Ilmeisesti myös ostajan (ulkomaalainen) pankki vaatisi tällaista rekisteröintiä ennen kuin antaisi ostajalle lainaa kiinteistöä vastaan.

Eurooppalaisia kiinteistömarkkinoita ollaan luomassa. Eräät online –palvelut kuten webcei.com ja european property.com tarjoavat kaupaksi kiinteistöjä ympäri Eurooppaa. Eurooppalaiset kiinteistön kaupat voivat kuitenkin toteutua täysimittaisesti vasta kun on toteutettu vähintään edellä kuvattu eurolainhuutojärjestelmä. Tähän liittyvät harmonisointiin tähtäävät eri järjestelmät kuten EULIS (The European Land Information Service), joka pyrkii tuomaan eurooppalaiset kiinteistötietojärjestelmät yhteen internet-portaaliin (eulis.org). Kehittyneempi järjestelmä EULIS 2.0 pyrkii antamaan vielä tarkempaa kiinteistöinformaatiota maittain osoitteessa eulis.eu/project-line. Internet näyttääkin olevan pääosassa harmonisointikehityksessä ja tekee mahdolliseksi kehityskulun, joka ei muuten olisi mahdollinen.

Harmonisointia täydentäväksi ja ehkä myös vaihtoehdoksi pitkälle menevälle harmonisoinnille on esitetty USA:n mallin mukaista vakuutusjärjestelmää. USA:ssa vakuutusyhtiöt tarjoavat vakuutussuojaa kiinteistön omistusoikeuden ja kirjaamisen puutteita vastaan. Vakuutus pitää sisällään mm. kirjaamisen suojan sekä oikeusturvavakuutuksen mahdollisia omistusoikeusriitoja varten. Vakuutussuoja on USA:ssa hyvin toimiva ja tasaa paikallisten kiinteistötietojärjestelmien eroja ja antaa suojaa mm. lainanantajille.

Sähköinen kehitys tulee mahdollistamaan Euroopan laajuiset kiinteistömarkkinat. Tästä tullaan saamaan runsaasti kokemusta kun kotimainen sähköinen kaupankäynti alkaa. Sen jälkeen valmius Euroopan laajuisen järjestelmän käyttöön ottamiseen tulee olemaan hyvä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kiinteistökirjaaminen, eurooppaoikeus, EU

Ennakkopäätösvalituksesta

Sunnuntai 12.5.2013 klo 15:23 - Korkein oikeus, ennakkopäätösvalitus

Korkein oikeus ratkaisi kysymyksen ennakkopäätösvalituksesta ja sen suhteesta samaan aikaan hovioikeuteen tehtyyn valitukseen (KKO:2012:84). Mitään yllättävää lopputuloksessa ei tietenkään ollut. Korkein oikeus tutki asian ennakkopäätösvalituksena, mutta ilmoitti, ettei asiasta voi tälla tavoin valittaa, koska siitä oli jo valitettu hovioikeuteen.

Ratkaisu on kommentoitu juuri ilmestyneessä kirjassa KKO:n ratkaisut kommentein II 2012 (kommentoija Heidi Lindfors). Kommentteja tai ratkaisua itseään lukiessa ei kuitenkaan näy se ensijainen syy, minkä takia asiasta yleensä on laadittu tällainen epätavallinen valitus ja muutenkin suoritettu tavanomaista työläämpiä manöövereja.

Taustalla on yksittäisen ihmisen kohtelu modernissa, kansainvälisessä  maailmassa. Vastaaja vietti lauantai-ltaa kotonaan Tallinnassa, kun poliisi haki hänet kotoaan. Hänet tuotiin saman tien Suomeen (kyseenalaisen luovutuskäsittelyn jälkeen; hän tai hänen avustajansa ei ymmärtänyt täysin oikeudellista tilannetta) ja tuomittiin täällä 7 vuoden vankeusrangaistukseen. Hänet oli tarkoitus heittää takaisin Viroon vankilaan istumaan tuomionsa päivästä päivään. selli.jpg

Ennakkopäätösvalituksella haluttiin käsiteltäväksi juuri tämä rajattu osuus. Täytyykö ja voidaanko Suomeen ylipäänsä rahdata tuomittavaksi kaikkialta maailmasta ihmisiä? Tähän kysymykseen ei nyt saatu vastausta. Toivottavasti vastaus saadaan myöhemmin jonkun muun tapauksen, jos ei tämän yhteydessä.

Kommentoi kirjoitusta.

Oikeuslaitos uudistuu

Perjantai 19.4.2013 klo 17:39 - Kari Silvennoinen

Tuomioistuinten määrää karsittaessa on ilmaantunut monenlaista konfrontaatiota. Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo on kritisoinut uudistusta voimakkaasti, oikeusministeri ja muut poliitikot tietysti kannattavat sitä säästösyistä (HS 14.3.2013).

Presidentti Koskelo on kritiikissään aivan oikeassa. Kukaan ei tunnu tietävän mihin päin haluaisi purjehtia, joten on aivan sama mistä tuulee. Oikeuslaitoksessa kansalaisten tai yritysten asiat eivät ole päällimmäisinä huolenaiheina. Poliitikot välittävät vielä vähemmän.

Syyttäjät, ainoana ammattikuntana oikeuslaitoksessamme, ovat hoitaneet omat asiansa hyvin. Heidän palkkansa on hyvää tasoa, joten ammattikunta houkuttelee pätevää materiaalia. Tämä tietysti lisää kansalaisiin kohdistettavaa kurinpitoa, kaikkein pienimmistäkin rikkeistä vaaditaan rangaistusta käräjillä.

Syyttäjien vastapoolin, asianajajalaitoksen tila on heikko, siellä keskitytään riitelemään keskenään joutavissa kurinpitoasioissa ja askartelemaan muita toisarvoisia askareita. Kokonaisuudessaan asianajajalaitoksen oikeudellinen osaaminen erityisesti eurooppaoikeudessa on luvattoman heikkoa.

Kunhan oikeudenhoidon uudistus taas vähentää oikeuden saatavuutta ja muutakin oikeudenhoidon tasoa, ei kansalaisille jää muuta kuin viimesijaisia keinoja. Euroopan Unionin tuomioistuin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tulevat tämänkin uudistuksen myötä ratkomaan suomalaisten asioita yhä enenevässä määrin, kun siihen ei itse pystytä. Tulevaisuutemme on Eurooppalaisten instituuttien varassa.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: oikeuslaitos, asianajakunta, tuomarit, syyttäjät

Eurolainhuuto

Lauantai 25.8.2012 klo 15:13 - Kari Silvennoinen

Kiinteistörekisterien harmonisointikehitys Euroopassa on helpommin toteutettavissa kuin mahdollinen esineoikeuden harmonisointi. Tekniikan kehittyminen tekee harmonisoinnin mahdolliseksi huolimatta taustalla piilevistä erilaisista käsityksistä koskien esim. omistusoikeuden siirtymistä. Rekisterit lisäävät kaikkialla Euroopassa oikeusvarmuutta ja vähentävät yksityisen selonottovelvollisuuden tarvetta, joten tähän suuntaan menevä kehitys on luonnollinen jatkumo kansalliselle kehitykselle.eurolainhuuto.jpg

Kirjaamisen harmonisoimiseksi on ehdotettu eurolainhuudon (EuroTitle) käyttöönottoa. Ehdotuksen mukaan tällainen kirjaamismerkintä antaisi takeet siitä, että (euro)rekisteristä näkyisivät kaikki kiinteistöön kohdistuvat oikeudet, eikä muita kuin rekisteriin merkittyjä vastuita ole. Se takaisi myös että rekisterimerkinnät ovat tietyssä etusijajärjestyksessä. Järjestelmä loisi eurooppalaisen kiinteistökirjajärjestelmän ja yhtenäisen kiinteistöön kohdistuvien oikeuksien rekisteröimisen. Sitä olisi mahdollista tarkastella online mistä tahansa muualta Euroopasta ja se toimisi perustana sähköiselle kiinteistön kaupalle.

Eurolainhuudon haltijan oikeudet kiinteistöön veisivät kirjaamiseen uudelle eurooppalaiselle tasolle. Kansalliset kirjaamisviranomaiset antaisivat tämän rekisterimerkinnän sitä pyytävälle kiinteistönomistajalle. Niinpä eurooppalaisen maan koko alueen ei tarvitsisi kuulua tällaiseen eurorekisteriin. Sellainen rekisterimerkintä olisi kuitenkin hyödyksi silloin, kun omistaja haluaa myydä maan jonkun muun EU:n maan kansalaiselle. Ilmeisesti myös ostajan (ulkomaalainen) pankki vaatisi tällaista rekisteröintiä ennen kuin antaisi ostajalle lainaa kiinteistöä vastaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eurolainhuuto, lainhuuto

Karjalan pakolaiset ja EIT

Tiistai 3.7.2012 klo 15:40 - Kari Silvennoinen

Luin juuri Tuula Höltän Uuden Suomen blogista, että Suomen Karjalan pakolaiset ry:n valitus Venäjää vastaa EIT:ssä oli hylätty. Tämän valituksen oli yhdistyksen puolesta laatinut asianajaja Markku Fredman loppuvuodesta 2006. Valitus näytää kokeneen saman kohtalon kuin minun aiemmin samana vuonna jutussa Ainala & Others v. Russia tekemäni valitus.

Asian oli kuulemma ratkaissut venäläinen (!) tuomari yhden tuomarin kokoonpanossa. Päätös oli annettu venäjäksi. Onhan tämä melkoisen tylyä toimintaa. Täytyy oikein miettiä mistä syystä EIT kohtelee Suomen karjalaisia tällä tavalla? En ole keksinyt mitään muuta vastausta kuin että siellä on Venäjää vastaan liian paljon valituksia. Aina kun joku tuomari keksii keinon torpata yhden valituksen, se käytetään vaikka sitten Euroopan ihmisoikeussopimusta polkemalla.

Toivottavasti Suomen Karjalan pakolaiset ry jaksaa jatkaa ja koettaa saada tämän juttunsa Grand Chamberin käsittelyyn. Muuten näiden pakolaisten ihmisoikeudet jäävät kokonaan oikeussuojaa vaille.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Karjala, Karjalan pakolaiset, EIT

Friandet av Storsjö i Österhavet för 70 år sedan

Sunnuntai 1.4.2012 klo 8:04 - Kari Silvennoinen

storsjo_i_osterhavet.jpg

Den Finska armén friade Storsjön (Suursaari) för 70 år sedan, den 28 av Mars år 1942. Så hade vi nått de mål som Marskalk Mannerheim hade inrättats år 1941 när Sovjetunionen hade anfallit utan att förklara krig mot vårt land, och startad Fortsättningskriget.

Det är underbart att läsa den finska arméns gärningar sju decennier bakom. Finland var större än någonsin förre (om vi inte tar hänsyn Stolbova fred gränsar1600-talet, då Finland tillhörde Sverige). Och hjältedåd fortsatte under. Röda armén inledde en mordisk attack (försökte spik i kistan) sommaren 1944. Den finska armén stoppade igen den Röda armén, som den hade gjort i Vinterkriget fyra och ett halvt år tidigare.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Storsjö, friandet, fortsättningskriget

Oikeuslähteistä

Maanantai 5.3.2012 klo 17:28 - Kari Silvennoinen

Ah, niin paljon niin paljon on epäselvyyttä oikeuslähteistä, että kirjoitan ne tähän näkyviin ohjeiksi kaikille:

A. Velvoittavat oikeuslähteet:

1. EU-lainsäädäntö eli Euroopan yhteisöjen perustamissopimus (Rooman sopimus) myöhempine muutoksineen ja lisäyksineen sekä yhteisöjen toimielinten antamat asetukset (regulations), direktiivit ja oikeusohjeeltaan yleistettävissä olevat yksittäiset päätökset.

2. Euroopan tuomioistuinten (ECJ) ratkaisuista ilmenevät yleiset oikeusohjeet.

3. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisuista ilmenevät yleiset oikeusohjeet.

4. Kansallinen lainsäädäntö perustuslaista normihierarkkisesti alaspäin alemmanasteisiin säädöksiin.

5. Sopimusperustainen oikeus.

B. Ohjeelliset oikeuslähteet:

6. Lainvalmisteluaineisto.

7. Prejudikaatit eli Suomen ylimpien tuomioistuinten ennakkoratkaisut, joilla katsotaan olevan ennakkotapausarvoa.

8. Muut oikeudenkäyttöä yhtenäistävät viranomaispäätökset.

9. ECJ:n ja EIT:n ratkaisuista ilmenevät yleiset oikeusohjeet, joiden merkitys suomalaisen tuomarin tai muun lainsoveltajan ratkaisuharkinnassa ei ole rinnastettavissa kansalliseen perustuslakiin tai kansalliseen lainsäädäntöön. ECJ:n osalta on tällöin tavallisesti kyse kilpailu- tai sisämarkkinaoikeudesta tai kansallisten tukien kaltaisista oikeuskysymyksistä. EIT:n osalta vähemmän keskeisten ihmisoikeussopimuksen artiklojen tulkinnasta.

10. Lainopillinen oikeuskirjallisuus.

11. EYTI:n ja EIT:n ratkaisuista ilmenevät yleiset oikeusohjeet, joilla ei ole ainakaan välitöntä sovellettavuutta Suomen oikeudessa.

12. Oikeusvertailevat, oikeushistorialliset, oikeuslingvistiset, oikeusekologiset yms. ratkaisuperusteet.

13. Reaaliset argumentit eli yhteiskunnallinen seuraamusharkinta.

------------

On hyvä huomata, että esim. Euroopan unionin asetukset (regulations) ylittävät/ syrjäyttävät kaikilta osin Suomen perustuslain määräykset, tavallisina lakeina säädetyistä laeista puhumattakaan. Tämä on erittäin hyvä. Suomalainen lainsäätäjä on sidottu eurooppalaisiin (vapaan maailman) arvoihin eikä voi poiketa enää niistä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: oikeuslähteet, Eurooppaoikeus, laki

Pesänjakajan toimivallasta KKO:2011:57

Torstai 14.7.2011 klo 18:10 - Kari Silvennoinen

Korkein oikeus linjasi pesänjakajan toimivaltaa uudessa ratkaisussaan. Tämän ratkaisun mukaan pesänjakaja ratkaisee kysymyksen holografisen testamentin pätevyydestä. Oikeuskirjallisuuden kanta on aiemmin ollut toinen. Ratkaisun mukaan rinnakkaisen testamentin edunsaajalla ei ole edes oikeutta saattaa kilpailevan testamentin pätevyyttä tutkittavaksi eri oikeudenkäynnissä, vaan asian ratkaisee tästä eteenpäin aina pesänjakaja:

A ja B olivat tehneet keskinäisen omistusoikeustestamentin, jossa olevan toissijaismääräyksen mukaan jäämistö oli viimeksi eläneen kuoltua menevä yhdistys X:lle. B oli kuollut 3.2.1989. A oli toimittanut asianajajalleen 4.11.2004 päivätyn käsin kirjoittamansa ja allekirjoittamansa testamentiksi otsikoidun asiakirjan, josta ilmeni hänen tahtonsa määrätä omaisuutensa C:lle, mutta jonka nojalla ei ollut laadittu muotomääräykset täyttävää testamenttia. A kuoli 15.12.2004.

Koska testamentin moitteelle perintökaaren 14 luvun 5 §:ssä säädetty määräaika koskee vain perillisen saman lain 13 luvun 1 §:n nojalla nostamaa kannetta, X:llä oli testamentin saajana oikeus tuosta määräajasta riippumatta vaatia, että pesänjakaja ratkaisee perinnönjaon yhteydessä kysymyksen C:n hyväksi tehdyksi väitetyn testamentin olemassaolosta ja pätevyydestä. X:llä oli myös oikeus moittia pesänjakajan asiassa tekemää ratkaisua perinnönjaon moitteelle säädetyssä määräajassa.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein 4.11.2004 päivätyn asiakirjan ei katsottu olevan testamentti, vaan ainoastaan asianajajalle annettu toimeksianto testamentin laatimiseksi.

 

1 kommentti . Avainsanat: korkein oikeus, pesänjakaja, testamentti, hätätilatestamentti, holografinen testamentti

Kari merellä

Keskiviikko 29.6.2011 klo 6:20

kari_merella.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Parkkisakkoja ja muuta jonninjoutavaa

Keskiviikko 22.6.2011 - Kari Silvennoinen

Korkein oikeus antoi ratkaisun KKO:2011:43 sen oman aiemman tuomion purkuhakemukseen. Tämä nosti uudelleen keskusteluun yksityisten parkkifirmojen ”oikeuden sakottaa” autoilijoita. Minäkin osallistun näin kuumalla ilmalla tähän joutavaan keskusteluun, siinä ei mielestäni ole mitään epäselvää. Meidän paikallinen korkein oikeutemme teki aivan oikean ratkaisun jo alun pitäen. Kyseessä on sopimus ja sen tulkinta.

Kun autoilija ajaa parkkialueelle (esim. Oikeustalon pihaan Helsingissä) hän samalla tulee solmineeksi sopimuksen pysäköinnistä ParkCom –nimisen yhtiön kanssa. Isot taulut pysäköintialueen laidalla antavat sisällön syntyvän sopimuksen ehdoille. Joka ei noudata niitä, vaan esim. jättää autonsa alueelle pitemmäksi kuin sovituksia ajaksi, rikkoo tehtyä sopimusta. Sen jälkeen toinen osapuoli on oikeutettu perimään häneltä sopimuksen mukaisen maksun hyvityksenä sopimuksen rikkomisesta.

Ns. oikeusoppineet ovat seikoittaneet asiaan kaikenlaista joutavaa, kuten kysymyksen viranomaisvallan siirtämisestä yksityisille tai muuta vastaavaa. Minusta paikallinen korkein oikeutemme teki asiassa oikean ratkaisun. Ainoa asia joka hämmästyttää, on se jonkinlainen ujous, jolla korkein oikeus ratkaisee asioita. Se on kuitenkin korkein oikeus, vaikka tosin vain paikallinen korkein oikeus (eurooppalaisessa ympäristössään).

Korkeimman oikeuden pitää astua rohkeasti valtatyhjiöön missä sellainen on. On liian paljon valitettavia esimerkkejä korkeimman oikeuden ujoudesta antaa ennakkoratkaisuja kysymyksistä, jota sen mielestä jotenkin ”kuuluvat lainsäätäjälle”. Ruotsin korkeimman oikeuden presidentti Torgny Håstedt sanoi pohjoismaisessa seminaarissa Helsingin yliopistossa toissa vuonna, että ”högsta domsdolen har det alltid rätt”. Samaa tervettä itsetuntoa toivoisi Suomenkin korkeimmalle oikeudelle.

4 kommenttia . Avainsanat: parkkisakko, korkein oikeus