Yhteystiedot

Asianajotoimisto Kari Silvennoinen Ky
Korkeavuorenkatu 19 A
00130 Helsinki

Puh. 010 616 8920 (int + 358 10 616 8920)
fax 010 616 8929 (int + 358 10 616 8929)
gsm 0500 705 716 (int + 358 500 705 716)

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Korkein oikeus 2014:51

Torstai 24.7.2014 klo 8:17 - Kari Silvennoinen

Korkein oikeus on antanut jälleen tuomion ne bis in idem –kysymyksessä. Tällä kertaa koskien nuuskan salakuljetusta suhteessa veronkorotukseen. Vastaajat A ja B olivat tuoneet Suomeen suuria määriä nuuskaa, minkä johdosta heille vaadittiin rangaistusta salakuljetuksesta. A:lle ja B:lle oli määrätty samoihin nuuskaeriin liittyen veronkorotuksia, koska he olivat laiminlyöneet täyttää nuuskan kaupallisesta maahantuonnista seuraavan valmisteverotusta koskevan ilmoitusvelvollisuuden. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla veronkorotusten katsottiin koskevan samaa asiaa, josta salakuljetuksessa oli kyse. Veronkorotuspäätökset estivät siksi salakuljetusta koskevan syytteen tutkimisen. Ks. KKO:2014:51.kko_logo.png
Tämä dominoilmiö lähti käyntiin viime kesänä, jolloin korkein oikeus ratkaisussaan KKO 2013:59 muutti tulkintaansa tässä ne bis in idem -ongelmassa siten, että veropetossyytteen tutkimiselle on este jo sen jälkeen kun verotusmenettelyssä on veronkorotusta koskevaa päätösvaltaa käytetty, joko määräämällä veronkorotus tai jättämällä se määräämättä. Oli ollut pitkään jo selvää, että korkeimman oikeuden on tultava tähän johtopäätökseen ennemmin tai myöhemmin.
Tuntuu hienolta, että korkein oikeus on siirtynyt eurooppalaisia arvoja puoltavalle linjalle. Tällaisia ratkaisuja kysymyksestä tultaneen näkemään paljon jatkossakin, koska aina tämä kysymys näyttää nousevan esiin eri muodoissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: korkein oikeus, ne bis in idem

Pesänjakajan toimivallasta KKO:2011:57

Torstai 14.7.2011 klo 18:10 - Kari Silvennoinen

Korkein oikeus linjasi pesänjakajan toimivaltaa uudessa ratkaisussaan. Tämän ratkaisun mukaan pesänjakaja ratkaisee kysymyksen holografisen testamentin pätevyydestä. Oikeuskirjallisuuden kanta on aiemmin ollut toinen. Ratkaisun mukaan rinnakkaisen testamentin edunsaajalla ei ole edes oikeutta saattaa kilpailevan testamentin pätevyyttä tutkittavaksi eri oikeudenkäynnissä, vaan asian ratkaisee tästä eteenpäin aina pesänjakaja:

A ja B olivat tehneet keskinäisen omistusoikeustestamentin, jossa olevan toissijaismääräyksen mukaan jäämistö oli viimeksi eläneen kuoltua menevä yhdistys X:lle. B oli kuollut 3.2.1989. A oli toimittanut asianajajalleen 4.11.2004 päivätyn käsin kirjoittamansa ja allekirjoittamansa testamentiksi otsikoidun asiakirjan, josta ilmeni hänen tahtonsa määrätä omaisuutensa C:lle, mutta jonka nojalla ei ollut laadittu muotomääräykset täyttävää testamenttia. A kuoli 15.12.2004.

Koska testamentin moitteelle perintökaaren 14 luvun 5 §:ssä säädetty määräaika koskee vain perillisen saman lain 13 luvun 1 §:n nojalla nostamaa kannetta, X:llä oli testamentin saajana oikeus tuosta määräajasta riippumatta vaatia, että pesänjakaja ratkaisee perinnönjaon yhteydessä kysymyksen C:n hyväksi tehdyksi väitetyn testamentin olemassaolosta ja pätevyydestä. X:llä oli myös oikeus moittia pesänjakajan asiassa tekemää ratkaisua perinnönjaon moitteelle säädetyssä määräajassa.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevin perustein 4.11.2004 päivätyn asiakirjan ei katsottu olevan testamentti, vaan ainoastaan asianajajalle annettu toimeksianto testamentin laatimiseksi.

 

1 kommentti . Avainsanat: korkein oikeus, pesänjakaja, testamentti, hätätilatestamentti, holografinen testamentti

Parkkisakkoja ja muuta jonninjoutavaa

Keskiviikko 22.6.2011 - Kari Silvennoinen

Korkein oikeus antoi ratkaisun KKO:2011:43 sen oman aiemman tuomion purkuhakemukseen. Tämä nosti uudelleen keskusteluun yksityisten parkkifirmojen ”oikeuden sakottaa” autoilijoita. Minäkin osallistun näin kuumalla ilmalla tähän joutavaan keskusteluun, siinä ei mielestäni ole mitään epäselvää. Meidän paikallinen korkein oikeutemme teki aivan oikean ratkaisun jo alun pitäen. Kyseessä on sopimus ja sen tulkinta.

Kun autoilija ajaa parkkialueelle (esim. Oikeustalon pihaan Helsingissä) hän samalla tulee solmineeksi sopimuksen pysäköinnistä ParkCom –nimisen yhtiön kanssa. Isot taulut pysäköintialueen laidalla antavat sisällön syntyvän sopimuksen ehdoille. Joka ei noudata niitä, vaan esim. jättää autonsa alueelle pitemmäksi kuin sovituksia ajaksi, rikkoo tehtyä sopimusta. Sen jälkeen toinen osapuoli on oikeutettu perimään häneltä sopimuksen mukaisen maksun hyvityksenä sopimuksen rikkomisesta.

Ns. oikeusoppineet ovat seikoittaneet asiaan kaikenlaista joutavaa, kuten kysymyksen viranomaisvallan siirtämisestä yksityisille tai muuta vastaavaa. Minusta paikallinen korkein oikeutemme teki asiassa oikean ratkaisun. Ainoa asia joka hämmästyttää, on se jonkinlainen ujous, jolla korkein oikeus ratkaisee asioita. Se on kuitenkin korkein oikeus, vaikka tosin vain paikallinen korkein oikeus (eurooppalaisessa ympäristössään).

Korkeimman oikeuden pitää astua rohkeasti valtatyhjiöön missä sellainen on. On liian paljon valitettavia esimerkkejä korkeimman oikeuden ujoudesta antaa ennakkoratkaisuja kysymyksistä, jota sen mielestä jotenkin ”kuuluvat lainsäätäjälle”. Ruotsin korkeimman oikeuden presidentti Torgny Håstedt sanoi pohjoismaisessa seminaarissa Helsingin yliopistossa toissa vuonna, että ”högsta domsdolen har det alltid rätt”. Samaa tervettä itsetuntoa toivoisi Suomenkin korkeimmalle oikeudelle.

4 kommenttia . Avainsanat: parkkisakko, korkein oikeus